Minä väitän, että likaisetkaan kestovaipat eivät haise. Tietysti vaippa haisee, jos siinä on kakkaa tai työntää nenänsä ihan kiinni vaippaan. Hajuttomuudella tarkoitan, että hajun perusteella ei tiedä onko lapsella tullut vaippaan jo jotakin. Isomman taaperon haisukakat toki usein tunnistaa, mutta erittäin usein kestovaipasta löytyy yllärikakka, kun taas kertakäyttöisestä vaipasta sekä kakan että pissan etovan kemikaalikatkun erottaa jo kaukaa (meilläkin käytetään satunnaisesti kertakäyttövaippoja). Hajuttomuutta on myös likavaippojen säilytys. Kerron nyt meidän tavasta kestoilla hajuttomasti. Jospa joku hajuista kärsivä saisi jonkin käyttökelpoisen vinkin.

Hajuton vaippa käytössä

Maitokakka vaiheessa vaipat ovat kaikkein hajuttomimpia. Haju onkin usein merkki jostain ongelmasta. (Huom! Tämä on minun mielipiteeni koetun, nähdyn, kuullun ja luetun perusteella. En ole terveydenhoitoalan ihminen.) Kun vauvan ruokavalioon tulee mukaan kiinteät ruuat, luonnollisesti ruokavaliolla on suuri merkitys mitä toisesta päästä tulee ulos. Jossain vaiheessa esikoisen vaipat alkoivat olla tymäkän hajuisia, jolloin kokeilin vinkkiä lopettaa/vähentää taaperon lehmänmaidon juontia. Se auttoi aikalailla heti. Lapsella ei ollut mitään allergioita tai yliherkkyyksiä ja muiden maitotuotteiden käyttöä jatkettiin entiseen malliin. Minä tykkään kyllä myös vaihtaa kestovaippaa melko tiheästi eli heti jos huomaan jotakin tulevan tai vähintään 1,5-2h välein, mikä edesauttaa, ettei hajuja pääse tulemaan. Yöllä tosin sama vaippa on kyllä sen 10-12h putkeen. Yövaippa tuoksahtaa aamulla mutta hajut hälvenevät nopeasti ja säilytyksessä hajua ei enää ole. Meidän lapset eivät ole olleet mitään megapissaajia ja kaikilta kolmelta on jätetty päivävaippa pois 2v synttärien tienoilla. Toki kaikkia lapsia on käytetty säännöllisesti potalla jo noin 5kk iästä vaihtelevalla menestyksellä. Tiivistettynä: hajuton vaippa lapsen päällä: ruokavalio kunnossa, pottailua ja tiheä vaipanvaihtoväli.

Likaisten vaippojen säilytys

Tykkään pyykkäämisestä mutta en jynssäämisestä. Tahrojen poistoa en harrasta oikeastaan ollenkaan, varsinkaan vaippojen kohdalla. Meillä vauvat ovat alkuun töräyttäneet lähes joka vaippaan pienen kakan. Jos on tullut isompi satsi, niin sitten olen saattanut käsisuihkulla suihkuttaa enimmät pönttöön. Kiinteä kakka on helppo kipata pönttöön. Liiskaantuneet tai löysät on toki pakko ollut suihkuttaa pönttöön

(tämä onkin kestoilun ikävin ilmiö). Yleissääntö minulle: En huuhtele, en liota, en hinkkaa, en käytä sappisaippuaa tms. Meillä vaipanvaihtopaikka on kodinhoitohuoneessa, keittiön ja aikuisten makuuhuoneen välissä. Keittiön ja kodinhoitohuoneen välissä ei ole edes ovea, joten vaippojen hajuttomuus on tärkeää kaikkien viihtyvyyden kannalta. Likavaippakori on siis myös kodinhoitohuoneessa. Hellaan on etäisyyttä vain pari metriä. Kori on isohko muovikori, jossa on reikiä, ei kantta. Kun riisun vaipan, heitän sen suoraan likakoriin kakkoineen päivineen. Joskus jaksan käydä kippaamassa kakat pois heti vaipanvaihdon jälkeen, joskus vasta ennen pesua. En asettele vaippoja korin reunoille tai jätä muutenkaan ilmavasti, ne menevät miten menevät. Taskuvaippojen imutkin erottelen useimmiten vasta ennen pesukoneeseen laittoa.

Meillä käytetään kaikenlaisia kestovaipoja: sisä-, tasku- ja aio-vaippoja ja harsoja ja nauhiksia ja kuoria ja villiksiä ja monia eri materiaaleja. Villatuotteita lukuunottamatta kaikki ovat sulassa sovussa likakorissa ja sitten koneessa. Kun muutimme nykyiseen kotiimme, yritin pitää likavaippakoria kylpyhuoneessa, mutta lattialämmityksen takia se ei onnistunut. Lämpimässä tilassa vaipat alkavat taatusti haista. Siirsin korin kodinhoitohuoneeseen, jossa se on nyt ollut neljä ja puoli vuotta. Vaipat eivät haise. Yövaipankin katku hälvenee parissa minuutissa. Monet vieraat ovat ihmetelleet hajuttomuutta (monille kun on tuttua kertakäyttövaippojen joka paikkaan leviävä lemu). Kodinhoitohuoneessa lämpötila on noin 20 astetta ja lattialla on hiukan vetoisaa, varsinkin talvella.

Vaippojen pesu

Pesen vaipat tarpeen mukaan 1-3 päivän välein. Pesuaineita käytän vaihtelevasti. Yleensä kaapista löytyy aina jauhemaista Sertoa. Välillä käytössä on pesupähkinät mutta niillä pesutulos ei ole yhtä puhdas. Välillä ostan ecoveria, sitä miedon tuoksuista. Joskus pihiyksissäni olen ostanut jotain kaikkein halvinta isossa paketissa. Tällaista pesuainetta olen käyttänyt vaipoille vain satunnaisesti hätätapauksissa. Kaikkia pesuaineita käytän siis kaikelle pyykille. Kriteerinä pesuaineelle on saippuaa alle 5% (saippua saattaa tukkia pintoja, jolloin pissa ei enää imeydy), ei zeoliittia (tästä voi joskus joustaa, kunhan muistaa silloin ekstrahuuhtelut ja koneen puhdistuksen, koska zeoliittijäämiä jää helposti sekä pyykkiin että koneeseen ja herkkäihoiset voivat reagoida tähän ja konekin kärsii pitkässä juoksussa), ei fosfaattia (ympäristölle haitallista) ja tuoksuton (tämä on makuasia ja ihoasia). Pesuainetta suositellaan vaipoille normaalia vähemmän.

Huuhteluainetta ei pidä käyttää, sillä se heikentää imukykyä. Ecoverin huuhteluainetta tosin käytetään kestovaipoille. Myös minä olen sitä testannut ja hyvin toimi. Mitään tieteellistä perustelua en nyt saa päähäni miksi tämä sopii kestoille. Sitten vielä etikka ja sooda. Etikkaa voi käyttää huuhteluaineena. Se hiukan pehmentää. Soodalla voi korvata osan pesuaineesta. Nämä toiminevat ihan ok, mutta itse en tykkää etikan hajusta edes hyvin laimeana ja soodan tehoa on vaikea todistaa. En ole huomannut eroa, että onko soodaa vai ei.

Ainoa hetki, jolloin likaiset vaipat oikeasti haisevat on likakorista pyykkikoneeseen siirto. Silloin saa toisinaan hengitystä pidätellä. Kun vaipat ovat koneessa, haju haihtuu taas hyvin äkkiä.

Joskus hyvin harvoin pesen vaippoja 90 asteessa, yleensä 60 asteessa useimmiten lisähuuhtelulla. Joskus on pelkät pissavaipat käyneet 40 asteessa ja ihan puhtaita on niinkin tullut. Minä en laita pul-vaippoja 90 asteeseen (paitsi joku eksyy aina vahingossa mukaan), jotkut pesevät nekin satunnaisesti 90 asteessa hyvällä menestyksellä. Se tosin kannattaa tehdä omalla vastuulla, joskus pul ei kestäkään niin kovaa lämpötilaa. Keittopesu tarkoittaa siis tätä konepesua 90-95 asteessa. Koneen täytän melko täyteen. Suositus on, että hitusen vajaaksi kun jättää, niin puhdistuu paremmin. Jos pestyt vaipat tuoksahtavat yhtään tunkkaiselle, niin pyöräytän seuraavat koneelliset vajaina ja toisinaan 90 asteessa. Tunkkaisuus on heti hävinnyt. Kerran ostin läjän käytettyjä taskuvaippoja, jotka haisivat ihan hirveälle. Haju ei mielestäni ollut pesuaineesta. Hajua kesti useampi kuukausi mutta niin vain meidän käytössä näistäkin haisuleista tuli hajuttomia vaippoja. Kuivaan vaipat kesällä ulkona narulla ja muulloin kuivurissa, paitsi pul-vaipat aina narulla. Vaippojen pesu tiivistettynä: huoletonta pesua, ei se niin tarkkaa ole.

Meillä kestovaipat eivät siis haise. Ehkä olen onnekas, ehkä lapseni ovat hajuttomia pissaajia ja kakkaajia, ehkä teen jotain oikein. Hajuttomuus on kuitenkin mahdollista, helposti. Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö ja jokaisella perheellä on omat tapansa toimia. Tämä on meidän tarina, minun kokemukseni. Toisenlaiset kokemukset ovat myös erittäin tervetulleita blogiin.

Terkuin, Katri

(lapset tyttö 7v, poika 4v, tyttö 2v ja neljäs tulossa)