Kestovaippaviikon 2019 viimeinen teemapostaus tulee tässä! Aiemmissa kirjoituksissa tarkastelimme hitaiden ja nopeiden imujen eroja sekä hitaiden ja nopeiden imujen ominaisuuksia.

Kestovaippojen materiaalit eivät lopu imuihin. Myös itse vaipassa on monenlaisia materiaaleja, ja valinnanvaraa riittää.

Vaipan sisäpinnan materiaalit jaetaan kuiva- ja märkäpintaisiin. Kuivapintaisia ovat tekokuiduista valmistetut coolmax, kuivaliinaneulos, fleece ja polyestermokka. Nämä materiaalit päästävät kosteuden lävitseen imemättä sitä suuria määriä itseensä. Siksi ne tuntuvat kuivemmilta kuin läpimärät kankaat.

Coolmax on paljon urheiluvaatteissa käytetty kangas. Siinä on kaksi erilaista puolta, ja vaipoissa ei ole juuri merkitystä, kummin päin kangas on ommeltu. Coolmax säilyy kauan hyvän näköisenä, jolloin vanhakin vaippa voi olla sisäpinnaltaan jopa uutta vastaava. Coolmax on helppo pitää puhtaana sen sileän pinnan ansiosta. Toisaalta miinuksena tuntuu olevan maitokakan helppo valuminen hieman löysästä reidestä ulos, koska coolmaxissa ei ole mitään, mihin kakka ’sitoutuisi’.

Kuivaliinaneulos on myös melko sileä materiaali uutena. Se on hieman läpikuultavaa ja neuloksen rakenne on aika selvästi nähtävissä. Kuivaliinaneulos nyppyyntyy ikävän näköiseksi ajan kuluessa, mutta se ei vaikuta käyttöominaisuuksiin.

Fleece on tuttu materiaali lasten välikerroksista. Yleensä fleecestä puhuttaessa tarkoitetaan polyesterfleeceä. Fleece on pehmeää, vähän epätasaista kangasta. Maitokakka pysyy siinä melko hyvin paikoillaan. Fuzzibunzien sisäpinta on aina fleeceä, joten niistä saa apua fleecen tunnistamisessa.

Fleecellä on kuitenkin ikäviäkin puolia. Se nyppyyntyy ja kuluu melko nopeasti vähän ruman näköiseksi, ja vanhemmat vaipat ovat todella kaukana siitä pehmeydestä, mikä uudessa fleecessä on. Fleece menee myös helposti tukkoon, jos vauvan pyllyä joutuu rasvaamaan tai pesuaine sisältää liikaa saippuaa, jolloin kosteus ei enää pääse kankaasta läpi vaan jää kellumaan sen pinnalle. Tukkeutunut fleece on yleensä mahdollista avata hinkkaamalla pintaa tiskiaineella, huuhtelemalla hyvin ja pesemällä se keittopesussa, mutta joskus käy niin, ettei fleece aukea lukuisista yrityksistä huolimatta. Silloin vaippa on käyttökelvoton. Fleece on myös saanut vähän ikävän maineen mikromuoveista puhuttaessa, vaikka kaikesta muovista tehdystä tekokuiduista irtoaa mikromuoveja pesuissa.

Polyestermokka on yleensä valkoista, hieman mokkamaista kangasta. Se on melko sileää, ja pysyy aika samanlaisena iästä huolimatta. Polyestermokka ei ole kovin yleinen materiaali Suomessa, mutta bumGenius käyttää sitä, ja niitä liikkuu aika paljon. BumGeniuksesta saa siis hyvää tunnistusapua polyestermokan suhteen.

Märkäpintaiset kankaat toimivat yhtenä lisäimukerroksena vaipassa. Niihin luetaan bambujoustofrotee, puuvillainen joustofrotee sekä hieman harvemmin käytetty tencel-joustofrotee. Ne imevät kosteuden itseensä ja tuntuvat siksi ihan reilusti märältä.

Kaikki joustofroteet ovat hyvin samanlaisia ulkonäöltään, ja käytettynä niitä voi olla vaikea erottaa toisistaan. Uutena erottaminen on helpompaa, koska bambujoustofrotee ja tencel-joustofrotee ovat kiiltävämpää ja vähän pehmeämpää kuin puuvillainen. Käytettynä ero on lähinnä pehmeydessä, joten helpointa on verrata kahta joustofroteeta toisiinsa. Tencelin ja bambun erottaminen toisistaan saattaa olla hankalaa. Kankaan oikealla puolella on nukkalenkki ja nurja puoli on täysin sileä.

Kaikki joustofroteet ovat suurimmaksi osaksi luonnonkuiduista valmistettu. Kaikissa on pieni määrä polyesteria mukana tuomassa kestävyyttä kankaaseen. Joustofroteet kuluvat kovassa käytössä ensin kaljuksi ja menevät sitten puhki.

Vaipan ulkopinnoissakin käytetään monenlaisia materiaaleja. Taskuvaippojen ja AIO (all-in-one)-vaippojen ulkopinta on yleensä PUL-kangasta, eli polyuretaanilaminoitua polyesterkangasta. PUL voi olla yksiväristä tai kuviollista, ja sen nurjalla puolella näkyy laminointi.

Laminoitu trikoo on myös jonkin verran käytetty taskuvaippojen ja AIO-vaippojen ulkopinnoissa. Oikealta puolelta kangas näyttää trikoolta ja laminointi on nurjalla puolella.

Molemmat kosteudensulkukankaat ovat hyviä käytössä, kunhan ne ovat ehjiä. Laminointi voi mennä rikki, jolloin kosteus pääsee vaipasta läpi.

Sisävaippojen ulkopinnassa voi käyttää melkein mitä tahansa kangasta. Joustofrotee on yleinen valinta, koska sitä käytetään muuallakin materiaalina, ja samalla se toimii vielä yhtenä imukerroksena. Pienissä koossa on myös tärkeää, että näpsyt tarttuvat kiinni joustofroteen nukkaan.

Villa on myös paljon käytetty materiaali kestovaippamaailmassa. Villahousut ovat erinomainen materiaali kosteudensuluksi, kunhan villa on 100% villaa ja sitä ei ole superwash-käsitelty. Lanoliinitus tekee villasta hyvän kosteussulun, vaikka vähiinsä se aina imee kosteutta. Villa tuntuu kuitenkin lämpimältä myös kosteana, ja pelkkä tuuletus riittää puhdistukseksi niin kauan, kuin ei ole näkyviä tahroja tai villa ei haise pissalta kuivana.

Toivottavasti tämä blogitekstien sarja selvensi käsitystäsi materiaaleista!

Lue lisää:
Kotimaiset aikuisten kestovaipat – vuoden 2019 kestovaippateko Jyväskylän kangaskaupalle
Taskuvaipan pukeminen istuvalle lapselle
Rentoa osakestovaippailua