Maailma kärsii ilmastoahdistuksesta. Oman ilmastoahdistukseni alalaji on omena-ahdistus. Omena-ahdistus on pahimmillaan näin syyskuussa, kun omenat putoavat maahan ja märkänevät ylipitkän nurmikon sekaan. Nurmikon, jota ei voi ajaa, koska siellä on liian paljon omenoita.
Ihmiset ympärillä puhuvat ruokahävikistä ja sen välttämisestä, ja minä tiedän, että kirjoittamista viisaampaa olisi käydä kärräämässä omenaylituotantoa metsään tai pikemminkin metsään tehtyyn kuoppaan, jotta seuraavat puista tippuvat omenat säilyisivät puhtaampina eikä muumiotauti lisääntyisi. Silloin niitä olisi helpompi tarjota mahdollisille hakijoillekin. Tai hakija voisi kokeilla omenoiden keräämistä ihan suoraan puustakin, jos sinne puun alle mahtuisi kävelemään.
Asun talossa, jonka pihapiiriin isoisäni äiti istutti monta omenapuuta. Nuo vanhat omenapuut tuottavat vuodesta toiseen paljon omenoita. Omenoita, jotka eivät ole erityisen kauniita. Eivät erityisen suuria. Eivät erityisen puhtaita. Mutta niistä saa tosi hyvää hilloa.
Kun on hyvä omenavuosi, saamme puista omenoita omiksi tarpeiksi ja niin paljon ylikin, että omenaa jää väistämättä käyttämättä. Välillä on ollut vuosia, kun olen käyttänyt tuntikausia omenapuiden alusia puhdistaen, mutta en ole ehtinyt tehdä omenoista juuri mitään, kun kaikki aika ja voimat ovat menneet omenoita kerätessä ja pilaantuneita pois kärrätessä.
Jos joku meillä käy hakemassa omenoita, yritän muistaa kehottaa häntä kyselemään omenoita seuraavanakin vuotena. Vaan todella harvoin kukaan kysyy.
Joskus joku kehotti kaatamaan omenapuut, jos niistä tulee liikaa omenoita. Ettei sitä häpeällistä ylituotantoa syntyisi. Vaan kun ylituotantoa ei tule aivan joka vuosi. On vuosia, kun meiltä on kerätty hyvälaatuista omenaa banaanilaatikoittain. On vuosia, jolloin omenoiden laatu on vähän sieltä tännepäin. On myös ollut vuosi, jolloin kirjoitin päiväkirjamerkinnän: ”Jaoimme kolmestaan kolmanneksen omenaa.” Satovaihtelut ovat siis todella suuria.
Yleensä sattuu niin, että jos meillä on hyvä omenasato, myös muilla lähialueen asukkailla on hyvä omenasato. Silloin omenoita riittää alueella niin, että niitä ei juuri kysellä. Kyselijöitä riittää lähinnä katovuosina.
Uskon, että omena-ahdistusta on toisenlaistakin. Eihän kaikilla ole omenapuita tai edes tuttavia, joilla olisi omenoita. Toisilla olisi aikaa ja tarmoa hillon tekoon, mutta ei kohtuuhintaisia omenoita.
Miten saisimme omena-ahdistuksesta kärsivät omenapuunomistajat löytämään omenoita kaipaavia ihmisiä? Olisitko valmis lähtemään omenaretkelle? Pakkaamaan takakonttiin tyhjiä laatikoita, ämpäreitä ja kasseja? Tekemään kotimaanmatkan, keräämään takakontin täyteen omppuja ja viemään niitä sinne, missä omenoita ei ole?
Omenakollektiivi ja laillinen omenawarkaus!
14.9.2019 vietetään Varkaudessa Omenawarkaus-tapahtumaa, jossa on monenlaista omena-aiheista aktiviteettia sekä tietenkin omenavarkaissa käymistä!
Pieni ryhmä Varkautelaisia mietti Varkauden museoiden ohjaaman Kortteerihankkeen yhteydessä kuinka kaupunkikuvaa voitaisiin elävöittää. Yksittäisiä aiheita ja ajatuksia syntyi useita. Lopulta ajauduttiin käsittelemään varkaus-sanan merkityksiä. Tuttu tapa kyseisessä kaupungissa.
Tässä vaiheessa mukaan pyörähti omena! Kukaan ei ole yhdistänyt vielä varkautta omenaan? Nyt se tehdään. Ja kun ollaan Vanha Varkaus-alueella, niin sitten sen täytyy olla Omenawarkaus.
Tästä lähti pyörimään eteenpäin innostus laillisiin omenawarkauksiin ja mukaan höyrähtänyt joukko otti tapahtuman järjestääkseen. Sittemmin mukaan on saatu muutama muukin virallisen ”laittomuuden” innoittamana. Syntyi anonyymi numeroilla esiintyvä joukko, jota nyt kutsutaan Omenakollektiiviksi.
Kollektiivin toiminta on esimerkillinen tapaus yhteisön voimasta järjestää yhteisöllistä hupia hyödyn siivittämänä. Tavoitteena olleet kaupunkikuvan elävöittäminen ja omenasadon hyödyntäminen toteutuvat lystikkäästi kaikkien pienimuotoisella osallistumisella.
Lue lisää:
Ruokahävikin vähentäminen on helppoa – 10 vinkkiä ja parhaat hävikkireseptit!
Kiertotalous Suomessa – edelläkävijyyttä ja kovia tavoitteita
Kestohedelmäpussi – stop turhille pikkupusseille!